Keitto vai savu?

Tapahtuipa eräänä iltana Lappeenrannassa:

Äiti luki lapselleen iltasaduksi lasten tiedekirjaa.
- Tähdet saavat polttoaineensa vetykaasusta...
- Ai, onko ne sellaisia...niinku lihapiirakkakaasuja?

Vety ja atomi ovat ehkä se olennaisin osa lappeenrantalaista kulttuuriperimää, onhan piirakkaa höyrytetty kauppatorilla jo vuosikymmenten ajan. Jokaisella paikallisella on niihin jokin suhde, yleensä enemmän tai vähemmän intohimoinen. Vetykioski on myös se paikka, jonne satunnainen matkailija ja pahaa aavistamaton kesävieras ensimmäisenä kiikutetaan, lyödään lihapiirakka kouraan ja vahdataan vieressä silmä kovana, mikä on reaktio.

Eikä mikään muu kuin ihastunut huokailu kelpaa.

Turistinkin olisi syytä ennen kaupungin rajojen sisäpuolelle astumistaan opetella ulkoa edes piirakkatieteen lyhyt oppimäärä, ettei ainakaan tulisi lipsauttaneeksi sitä kaikkein pahinta:

- Ai onkse niinku semmone lörtsy?

Vähemmästäkin on kaupungin kaduilla saanut turpaansa.

Kovimmat uskottavuuspisteet myyjiltä ja muiltakin saa, jos osaa tilata eväänsä ilman yhtään tarkentavaa kysymystä liittyen kinkkulaatuun, maustevalintoihin tahi piirakan alashuuhteluun tarvittavaan nesteeseen. Tästä tunnistaa jo todellisen ammattilaisen. Siitä voi olla myös taloudellista hyötyä: täsmällisen tilauksen ansioista on joku joskus saanut jopa alennusta. Ainakin minä.

Jokaisella on oma piirakkahistoriansa. Minulla se noudattaa porttiteorian lainalaisuuksia: kaikki alkoi viattomasti voipiirakasta ja pillimehusta Peitsoman kioskilla silloin kultaisen 80-luvun alkupuolella, kun kiinteä ruoka pysyi jo hampaissa. Seuraava aste olikin sitten kinkkuatomi ketsupilla ja kurkkusalaatilla, josta vihdoin päädyttiin vetyyn keittokinkulla ja kaikilla mausteilla. 

Enkä malta olla vielä palaamatta pillimehuun, silloin Tripit olivat vielä oikeasti tetroja. Hei, missä ovat markkinamiehet nyt, kun heitä tarvitaan? Näen jo nostalgiannälkäisen kolkytjarisat-sukupolven pyörittelemässä onnesta lasittunein katsein mehutetraa käsissään, sitä pillin mentävää pientä kolosta etsien. Kamoon, eikun tuotantolinjat käyntiin ja kassakoneet kilisemään!

Mutta mitäs sanotte tästä?

Mie en nyt kyl oikein tiijä. Ihan näin paljon ei maailman tarvitsisi muuttua.


Miten on, vety vai atomi, keitto vai savu? Ja mitä mausteita pannaan?

Elämme jännittäviä aikoja

Kuuletteko tekin tuon äänen: PUM-PUM-PUM-PUM-PUM.

Kaakkoisuomalaisten aviomiesten pulssi se vain on, joka takoo. Kauhusta.

No, iltapäivällä helpottaa. Tai sitten ei.

Jotkut pitävät tiedotustilaisuuden pitopaikkaa varmana merkkinä sijoituspaikan valinnasta. Voihan se olla, tosin arvostaisin kovasti sellaista vittuiluhuumoria, että sanoisivatkin siellä että ähäkutti, Haminaan meni.


Kuvankaappaus YLE Etelä-Karjalan sivulta.

Taikinalahdesta Lastentalonkadulle

Parhaat löydöt tekee usein vahingossa, niin nytkin. Etsin kirjaston hyllystä aivan toista opusta, kun yllättäen törmäsinkin tähän.

Jestas, miten koukuttava kirja!

Laila Lehikoisen teos avaa lappeenrantalaisten kadunnimien historiaa, luonnollisesti samalla käsitellään myös kaupunginosien ja paikkojen nimihistoriaa hieman laajemminkin. Kirjassa listataan myös paitsi asemakaavasta poistettuja nimiä, myös niitä jotka eivät koskaan päässeet katukuvaan asti vaan jäivät suunnittelijan työpöydälle.

Monen kadunnimen kohtalona on ollut muutokseen alistuminen, usein hyvin radikaaliin sellaiseen. Vai kuulostaako vaikkapa Taipalsaarentie hieman valjulta verrattuna Esplanadiin? Eipä. Enkä tiennyt sitäkään, että jos muuan aloite olisi mennyt aikanaan läpi, asuisinkin nyt Lastentalonkadulla Peltolassa.

Sitä tallaa kaupungin katuja päivittäin, katselee tienviittoja sen kummemmin miettimättä, mikä tarina minkäkin nimen takana oikein piilottelee. Itse olen aina ihmetellyt Rietinkadun ja -kujan nimiä, mikä hemmetin Rieti? No tietysti Kourulanmäen Kiviharjun talon isäntä Fredrik Reijola eli Rieti, olisihan se pitänyt arvata.

Hyväntuulentiellä vasta hauska historia onkin. Kujan tienoo tunnettiin juoppojen oleskelupaikkana ja sen kansanomainen nimi olikin Juoppojenkuja. Vuonna 1949 katunimikomitea ehdotti nimeksi Kylpylänkujaa, jonka alueen asukkaat kuitenkin torppasivat ja ehdottivat tilalle Hyväntuulentietä, joka myös hyväksyttiin. Näin sai iloinen känni oman nimikkokatunsa Lappeenrantaan!

Ja tiesittekö, että Kaupunginlahden aikaisempi nimi oli Taikinalahti? Varmaa tietoa nimen historiasta ei ole, mutta yksi mahdollinen selitys on lahden pyöreä, taikinatiinumainen muoto. Mahtavaa! Ja miten ihanan hyväntuulinen nimi onkaan Taikinalahti verrattuna tylsään Kaupunginlahteen!

Oksasenkatu taas oli aiemmin Ahlqvistinkatu suomen kielen professorin Carl August Ahlqvistin mukaan. Kun  kadulle haluttiin karjalaiseen suuhun sopivampi nimi, napattiin käyttöön Ahlqvistin runoilijanimi Oksanen. Kätevää! Nykykaupunkilainen voi myös lohduttautua sillä, ettei Standertskjöldinkadun nimeä ei ole osattu lausua ennenkään. Kadulle onkin aikanaan annettu kansanomaisempi nimi Miljoonatie, viitaten 1920- ja 30-luvuilla tehtyihin kalliisiin kunnossapitotöihin. Miksei tätä mainita kaupunkioppaissa?

Suosittelen lämpimästi tutustumista tähän opukseen, jälleen yksi hyvä syy lisää käydä kirjastossa!

Uinuva Lappeenranta

Kunnallisvaalit on taas taputeltu: on jälkipyykin aika.

Pusu kaikille niille 54,3 % äänioikeutetuista, jotka toteuttuvat sekä oikeuttaan että velvollisuuttaan. Ja kaikille muille: mitä hemmettiä, ihmiset?

Olisin kuvitellut toisin. Niin runsasta on ollut keskustelu lehtien palstoilla, turuilla ja toreilla siitä kuinka tavattoman kehnosti nykyinen valtuusto on hommaansa hoitanut. Nyt olisi ollut se hetki oikeasti vaikuttaa asioihin, eikä vaan jupista ja jurnuttaa nurkkapöytäparlamentissa. Vaan ei.

Etelä-Saimaa keräsi tänään nettisivuilleen äänestämättömien perusteluja toiminnalleen. Tässä muutamia poimintoja:

Toki äänestin:rasti ruutuun. Rekisteröityypä jonnekin. Numeroa en viitsinyt laittaa, samat vanhat menee aina läpi, miksi edes yrittää. Pieni ja hiljainen protesti.

Sama se ketkä siellä jakkaroila istuu. Kovat on puheet, pienet on teot ja se on nähty ennenkin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Paitsi, että veli-venäläisten paratiisikaupungiksi tämä Lappeenranta on pikkuhiljaa muuttumassa. Jokohan saatais tällä vaalikaudella ne tieopasteet myös tai jopa pelkästään venäjäksi?

Lappeenrannan pienen piirin kähmintä ja salailu on sen verran härskiä toimintaa, että pitäköön tunkkinsa.

Eli ihan turha yrittää, kun mikään ei kuitenkaan muutu.
No, jos ei edes yritä niin mikään ei todellakaan muutu. Huoh.

Yllättävän moni vanhoista valtuutetuista sai jatkopaikan, toki uutta vertakin saatiin remmiin. Jatkossakin kannattanee olla valtuuston kokousiltoina netin ääressä, mikäli Myö-liikkeen ääniharava Lalli Partista on uskominen. Luvassa on kuulema värikkäitä kokouksia: nähdäänköhän valtuustosalissa rajuja taklauksia seinää vasten ja useita poikittaisia mailoja?

Sitä saa, mitä tilaa. Ja kansahan saa juuri sellaiset päättäjät kuin se ansaitsee.

Ääni kateissa

Olen viime päivinä joutunut etsiskelemään ääniäni. Toinen on kadonnut pitkittyneen räkätaudin matkaan, toinen taas harhailee epätoivoisesti vaalimainosviidakossa osaamatta kiinnittyä yhtään mihinkään.

En siis vieläkään tiedä, ketä äänestän kunnallisvaaleissa.

Eikä tässä enää loputtomasti ole aikaa. Huomenna ehtisi vielä ennakkoäänestää, mikä on aina turvallinen valinta, jos varsinaisena vaalipäivänä käykin niin, että makaa kotona maailmanlopun kankkusessa eikä voi kuvitellakaan kohtaavansa vieraita ihmisiä ilman paniikkikohtausta. Ei sillä, että minulle olisi ikinä käynyt niin.. kröhöm.

Sanomattakin lienee selvää, että äänestämättä jättäminen ei ole mikään vaihtoehto. Sen verran olen velkaa menneille sukupolville, jotka tämän hienon oikeuden ovat minullekin naisena taistelleet. Olen nimittäin äänestänyt joka ikisissä vaaleissa näiden viidentoista vuoden mittaisen äänioikeutetun urani aikana. Jopa aikanaan Outokummun kunnallisvaaleissa, joissa minulla ei todellakaan ollut pienintäkään hajua, kuka mahtaisi olla pätevin hoitamaan kuihtuvan kaivoskaupungin asioita.

Mutta takaisin Lappeenrantaan. Kunnallisvaaleissa yhtenä ongelmana on se, että ehdokkaiden joukossa on yleensä paljon tuttuja, niin nytkin. Äänestäjänä joutuukin painimaan sen asian kanssa, onko nyt antamassa ääntä kivalle kaverille eikä suinkaan pätevälle päätöksentekijälle?

Ja sitten on vielä tämä puolueasia. Kun nyt vaan on ne tietyt puolueet, joita en ikimaailmassa voisi äänestää ja sitten ne, joita ehkä joo, mutta hyvin pitkin hampain. Ja voi sitä henkistä painia, kun muuten omanoloinen ehdokas edustaakin väärää puoluetta. Näinkin voi käydä.

Eikä sovi unohtaa sukupuolikysymystä. Minullekin on toitotettu moneen kertaan, että naisten pitää aina äänestää naista jos siihen on vain suinkin mahdollisuus. Monesti olen äänestänytkin. Mutta eikö kuitenkin pitäisi äänestää häntä, joka on omasta mielestä pätevin, välittämättä siitä, mitä ehdokkaan jalkojen välistä löytyy? Eikö se ole todellista tasa-arvoa?

Huoh. Vaikeaa on. Ja pitääkin olla. Tässä on kuitenkin kysymys yhteisistä asioista, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen. Kun joku puuskahtaa, ettei ole tippaakaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta, tekee mieli kysyä, eikö tätä ihmistä kiinnosta yhtään käykö hänen lapsensa koulua homeisessa rakennuksessa tai mihin hänenkin palkkapussistaan napatut verorahat käytetään?

Suhmuroivaan päätöksentekoon kyllästyneillä on nyt sitä paitsi tuhannen taalan paikka oikeasti vaikuttaa ja laittaa valtuuston lössi vaihtoon. Siinä hommassa jokaisella äänellä on väliä.

Uurnilla tavataan!

(Ei ihan niin) ilmaisen viinan bileet

Oijoijoi. Etelä-Karjalan Yrittäjäjärjestö EKY:n järjestämä Maakunnallinen Yrittäjäjuhla ei sujunutkaan ihan oppikirjan mukaisesti.

Yrittäjän leipä on tiukassa, etenkin täällä Etelä-Karjalassa jossa yrittäjyyden päälle ei vieläkään oikein mitään ymmärretä, toisin kuin vaikka Pohjanmaalla. Ymmärtäähän sen silloin, että säästöä täytyy etsiä sieltä, mistä sen saa, vaikkapa sitten Suomenlahden toiselta puolelta.

Eihän tässä nyt mikään Einstein tarvitse olla tätä asiaa tulkitakseen: piditte bileet, juotitte vieraita ja otitte niiltä siitä rahaa ilman anniskelulupaa. Jos minä annan jollekin rahaa ja saan vastineeksi drinkkilippuja, niin kyllä minä silloin tulkitsen ettei kyse ole todellakaan vastikkeettomasta tarjoilusta. Niin ja se alkoholin maahantuontilupakin vielä ja verot ja sensemmoiset. Lain sallima alkoholin tuominen omaan käyttöön ei tässä tainnut ihan täyttyä, otaksun?

Huvittavinta on ehkä se, että juhlien kustannusarvio oli useita kymmeniä tuhansia euroja ja halvasta alkoholista saatu säästö arvioiden mukaan maksimissaan tuhat euroa. Jopa minä tiedän, että Etelä-Karjala kuuluu kenties Suomen nipoimman alkoholitarkastajan reviiriin, miksi hitossa ottaa iso riski näin pienen hyödyn takia? 

Etelä-Saimaan tämän päivän paperiversiossa Suomen yrittäjien järjestöjohtaja Kari Hiltunen repi tukkaansa asian tiimoilta. Hän luonnehti asiaa alkeelliseksi virheeksi ja kyseenalaisti myös sen, kuinka tyylikästä on ylipäänsä tuoda juomia Virosta.

Noh, tyylikkyys ei välttämättä ole se adjektiivi, joka kansaamme muutenkaan yhdistetään, saati silloin kun on kysymys alkoholista. Toisaalta, köyhäilynkin voi tehdä tyylikkäästi, siihen löytyy oikein ohjeetkin Kuluttajaliiton nettisivuilta. Viron tuliaisista siellä ei tosin mainita mitään.

Kannattaa siis suosia jatkossakin ilmaisen viinan bileitä. Niin järjestäjänä kuin asiakkaanakin.

Not in my Rakuunamäki

Ajattelin aamulla, että onko postipoika tipauttanut kynnykselle sanomalehden sijasta Libresse Invisiblen, niin ohkainen oli tämän päivän aviisi. No, kapoisesta uumastaan huolimatta Etelä-Saimaa sisälsi ihan mielenkiintoista luettavaa, jolla jälleen kerran oli aamukahvit vahakankaalle pärskäyttävä vaikutus.

Noh, nyt sitten riehutaan Rakuunamäellä.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen on asia, josta suunnilleen jokaisella kansalaisella on jokin mielipide. Yleensä sellainen, että joo-o, huono juttu on ja jotain kyllä tarttis tehrä. Ja sitten kun tehdään, niin jo ollaan kirkumassa että viekää nyt herranjumala se tönönne Sammonlahteen tai ihan mihin vaan muualle minne se kuuluukin, eikä missään tapauksessa tänne minun arvoasuntoni kupeeseen. Tai siis eihän minulla sillä tavalla mitään sitä vastaan ole, ehhehheh, mutta joku roti nyt jumalauta, kaikenlaista lieveilmiötä tulee ja jos jonkinlaista raggaria täällä kohta pyörii jajajaja...

Elämme siis edelleen maailmassa, jossa hyväosaisten jälkikasvulla ei ole ongelmia ja ne onnettomat rassukat kenellä on, lakaistaan jonnekin näkymättömiin ettei normaalien ihmisten tarvitse missään tapauksessa heitä katsella. Ilmiölle on ihan oma nimensäkin, nimbyily joka tulee sanoista not in my backyard.

Alueen asukkaiden mielestä Rakuunamäki sopisi mielummin "puutarhamaiseksi, kulttuurin kohtaamispaikaksi."

Okei. Kuulkaas nyt arvon rakuunamäkeläiset.

Jos teidän kulttuurinne on tällaista, niin kuinkahan monen kulttuurintuottajan luulette päästävän oman kulttuurinsa leikkimään sen kanssa samalle hiekkalaatikolle?

Ettei vaan altistuisi niille huonoille vaikutteille.

Mie sanon Saipa!

Onhan se nyt ihan mielettömän hienoa, tämä paikallinen jääkiekkohuuma. 

Itse asiassa niin hienoa että katsoin tarpeelliseksi sanoittaa kokonaan uuden fanibiisin. Ei muuta kuin äänet auki hallilla ja kotikatsomoissa!

Kuva: Ari Nakari /Teatteri KESYn arkisto

 

SAIPA (Y.M.C.A)

1.

Saipa, meidän joukkue on
Mie sanon Saipa, jengi voittamaton
Nyt tulee Saipa, alta pois paetkaa
idän ihmeet on iskussa

Saipaa täysillä fanitan
Mie sanon Saipa, facessa hehkutan

Mie koskaan ennen lätkää seurannut en

voittajaa nyt nuoleskelen

Kertsi:
On helppo kannustaa sarjajohtajaa

on helppo kannustaa sarjajohtajaa
Jos oot voittaja, niin on kamuja
Luuserit ketään kiinnosta

On helppo kannustaa sarjajohtajaa
On helppo kannustaa sarjajohtajaa

On kiva taputtaa selkään voittajaa

hävitä et saa milloinkaan

2.
Saipa, tätä ootettu on
Mie sanon Saipa, mestari kohta on
ja vaikka paskaks teitä haukkunut oon
sanat syön kun verkko heiluu

Saipa, aina tiennyt tän oon

Mie sanon Saipa, kohta norppa saunoo
mut jos sie ryssit, tulet näkemään sen

fanitakinselkämyksen

Kertsi:
On helppo kannustaa sarjajohtajaa

on helppo kannustaa sarjajohtajaa
Jos oot voittaja, niin on kamuja
Luuserit ketään kiinnosta

On helppo kannustaa sarjajohtajaa
On helppo kannustaa sarjajohtajaa

On kiva taputtaa selkään voittajaa

hävitä et saa milloinkaan

Ei ehkä ihan Heureka, mutta kuitenkin

Ou nou, nyt surettaa ja isosti.

Kannas-keskusta ei tulekaan. Tai tulee ehkä, mutta typistetympänä versiona.

Noh, typistetäänpäs sitten ihan kunnolla. Ehdotan tilalle KANAS-keskusta. Keskuksen nimi muodostuu tietenkin sanoista

Kertakaikkiaan
Aivan
Naurettava
Ajatus,
Saatana

Sotajuttujen sijaan siellä olisi näytteillä lappeenrantalaisen kunnallisen (ja muunkin) päätöksenteon suurimmat sammakot ja pienemmätkin pluirahdukset. Ja koska yleisön osallistaminen on niin tätä päivää, keskukseen rakennetussa virtuaalisessa seikkailumaassa kävijät pääsisivät kokeilemaan turvallisessa ympäristössä, miltä tuntuu kerrankin mokata oikein kunnolla.

Esimerkkirasteja:

• testaa itse, miltä tuntuu olla puskutraktorin ratissa ja jyrätä keskustan vanhat rakennukset maan tasalle
• palikkatesti: suunnittele harmaista pahvilaatikoista uusi kaupunkikeskusta
• osaatko rakentaa koulun niin, että se on homeessa jo kahden vuoden kuluttua harjakaisista?
• testaa, kuinka monta kiertoliittymää saat mahtumaan yhteen kaupunkiin
• jäähallipeli: osaatko sijoittaa hallin mahdollisimman kauas sen potentiaalisista käyttäjistä?
• tussirasti: montako sanaa ehdit sutata piiloon virallisesta asiakirjasta liikesalaisuuden nimessä, aikaa yksi minuutti
• montako kertaa ehdit mainita sanan avoimuus, aikaa yksi minuutti
• valokuvanäyttely maisemista, jotka näkyisivät vesitornista, jos niitä sinne pääsisi katsomaan
• kaupunkiyhtiö-/valtuusto-/kaupunginhallitus-/tennispappasimulaattori: kokeile, miltä tuntuu kun pää on hartioita myöten omassa takapuolessa

Keksitkö lisää?

P.S. Kuuletteko saman kuin minä? Siellä ne turistibussit jo hurisevat Linnoituksenmäellä!

Kuva: YLE Etelä-Karjala.

Päivän sitaatit

Siellä se Rauhassa nököttää, vajaalla käytöllä, kuuden miljoonan euron jäähalli.

- Näimme sen investointina, joka mahdollistaa messujen ja tapahtumien järjestämisen. Kyllä yksi pointti oli, että kuvittelimme kouluilla olevan sille enemmän käyttöä kuin tällä hetkellä on.

- Tietenkin meille on ehkä ollut yllätys, että koulupuolen talous on niin tiukalla, että siellä ei ole budjetoitu tällaisiin kuljetuskustannuksiin rahaa. Se on se keskeinen ongelma. Edes Joutsenon keskustasta koululaisilla ei ole budjettiteknisistä syistä mahdollisuutta käydä siellä.

Näin kommentoi asiaa Joutsenon entinen kaupunginjohtaja ja Lappeenrannan nykyinen apulaiskaupunginjohtaja Kari Korkeakoski Etelä-Saimaan haastattelussa 19.9.2012.

Niin. Olen luullut, että kunnalliseen päätöksentekoon kuuluu olennaisena se, että otetaan asioista selvää sen sijaan että kuvitellaan.

Ettei tulisi sitten ainakaan niin paljon niitä yllätyksiä, myöhemmin. Ehkä.

Täällä ollaan

"Mihin sitä ihminen kotontaan."

Positiivisuutta, saatana!

Tällä viikolla vietettävän valtakunnallisen positiivisuusviikon kunniaksi julkistettiin yleisöaanestyksellä valittu, historian ensimmäinen Vuoden Positiivisin Lappeenrantalainen. Ainakin allekirjoittanut yllättyi iloisesti, kun voittopotin korjasi farkkujensa taskuun kotimaakuntaansa iloisesti Etelä-Arjalaksikin tituleerannut muusikko ja kirjailija Jouni Hynynen.

Kuva: Etelä-Saimaa.

Hei lappeenrantalaiset, meillä on selvästi vielä toivoa!

Äänestys osoitti kirkkaasti sen, ettei kaupunkilaisten mielestä positiivisuutta ei ole vain se kammottava ilo pintaa vaik syän märkänis-tyyppinen mainoskuvastokarjalaisuus. Se voi yhtälailla olla armottomasta vitutuksesta saatua voimaa, jolla tehdään asioita ainaisen ruikuttamisen sijasta.

Jos sielussa on sapen maku, ei suun tarvitse olla kuin imeläkuorkukko.

Ja se tärkein viesti, jonka oikeastaan jo omien kokemusten pohjalta tiesinkin: ulkopuolisten on turha tulla lappeenrantalaisille päätä aukomaan, mutta omat pojat ja tytöt saa meille vittuilla ihan niin paljon kuin haluaa. Kyllä me kestetään.

Ja se on hienoa se.

Onnea Jouni, onnea me!

Jos otat, et jätä

Syksy saa, mutta moni eläin jää taas ilman. Nimittäin ilman turvallista kotia ja huolenpitoa.

Maailmassa on paljon asioita, joita minun on vaikea ymmärtää. Lemmikkieläimensä heitteille jättävän ihmisen ajatusmaailma on niistä yksi. Surullista kyllä, kesäkissa ei ole mikään menneiden vuosien ilmiö vaan totisinta totta edelleen, myös sivistysvaltioksi kutsumassamme kotimaassa.

Jos vakavissasi harkitset lemmikin ottamista ja haluaisit ehkä antaa kodin jollekin sitä tarvitsevalle, kannattaa tulevana lauantaina suunnata auton nokka kohti Nuijamaata.

Löytöeläinkoti ja koirahoitola Tassutarha järjestää Jos otat, et jätä- eläintapahtuman, jossa asiantuntijat jakavat tietoa koirista ja kissoista lemmikkeinä. Luvassa on tuhti paketti asiaa niin lemmikkien ruokinnasta kuin niiden koulutuksestakin. Samalla on hyvä tilaisuus tutustua tarhalla parhaillaan kotia etsiviin löytöeläimiin. Jospa heistä joku olisi juuri sinun tuleva perheenjäsenesi?

Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.

Kurnau! 

Blogitekstin kuvituksena esiintyy Pomppu-kissa, joka adoptoitiin allekirjoittaneen perheeseen Tassutarhalta tammikuussa 2012.

Mustan tussin tango

Lyyrikko minussa heräsi jälleen. Kiitos Mirkka K. inspiraatiosta!

Kuva: Etelä-Saimaa

Mustan tussin tango

(säv. Mustan kissan tango)

La-la-la-la-la-la, lal-la!

Jos mustan tussin saisin, mä kaiken piilottaisin
Sen mustan tussin taika niin ihmeellinen on!
Kun tussilla nyt piiloon mä suttaan raportin,
niin isot herrat tanssii tangon askelin!

Hei, tanssi tussi tango, tango, tango,
nyt mustan tussin tanssi sen ikioma on!
Soi mustan tussin tango, tango, tango,
se Deloittesta lensi tänne meillekin.
La-la-la-la-la-la, lal-la!

On Heikki hepulissa, kuin kissa pistoksissa,
jos raportista sittenkin jotain vilahtaa?
Mut tussi kaiken peittää, se paras tussi on,
sen mustempaa ei ole alla auringon.

Hei, tanssi tussi tango, tango, tango,
nyt mustan tussin tanssi sen ikioma on!
Soi mustan tussin tango, tango, tango,
se Deloittesta lensi tänne meillekin.

La-la-la-la-la-la, lal-la!

Näin luottokortti viuhuu ja Saariselkä kutsuu

ei lähempänä millään voi kuntaa edustaa

Mut ei se mitään haittaa vaik rahat tuhlataan
kas tussilla voi kaikki sotkut piilottaa.

Hei, tanssi tussi tango, tango, tango,
nyt mustan tussin tanssi sen ikioma on!
On saanut tunnustusta jo tämä tussi musta,
ja siitä herrat kiittää nyt kaikkein kauneimmin.
La-la-la-la-la-la, lal-la!

Touche!

Harapaisista kajahtaa!

Kuva: Etelä-Saimaa/ Marleena Liikkanen

Lyyrikko minussa inspiroitui suunnattomasti tästä kunnon kansalaisten ja vastuuttomien yrittäjien yhteentörmäyksestä.  

Rosiksessa tavataan!

Sävel Martti Servo & Napander yhtyeen kappaleesta Hitti-Litti-Litmanen. 

Vali-vali-Litmanen

Lallallallallaala...

Katsokaa, tuota miestä urheaa
Hän puolustaa Harapaisten kunniaa
Kuunnelkaa, kuinka hän taas valittaa
Kuunnelkaa, kuinka hänelle lauletaan:

Vali-vali-Litmanen
on CrossFit-vastainen

kun painot putoo mattoon
Litmanen on vihainen
Vali-vali-Litmanen
täytti herne sieraimen
ajakaa ne autot vi**uun
niin on Litmanen onnellinen

Lallallallallaala...

Kahvilaan, ei oo mitään asiaa
ainakaan autolla tai muutenkaan
Soitetaan poliisit taas katsomaan

kun aina vaan toisten rauhaa rikotaan
 

Vali-vali-Litmanen

on CrossFit-vastainen

kun painot putoo mattoon
Litmanen on vihainen
Vali-vali-Litmanen
täytti herne sieraimen
ajakaa ne autot vi**uun
niin on Litmanen onnellinen

Lallallallallaala...