Keitto vai savu?

Tapahtuipa eräänä iltana Lappeenrannassa:

Äiti luki lapselleen iltasaduksi lasten tiedekirjaa.
- Tähdet saavat polttoaineensa vetykaasusta...
- Ai, onko ne sellaisia...niinku lihapiirakkakaasuja?

Vety ja atomi ovat ehkä se olennaisin osa lappeenrantalaista kulttuuriperimää, onhan piirakkaa höyrytetty kauppatorilla jo vuosikymmenten ajan. Jokaisella paikallisella on niihin jokin suhde, yleensä enemmän tai vähemmän intohimoinen. Vetykioski on myös se paikka, jonne satunnainen matkailija ja pahaa aavistamaton kesävieras ensimmäisenä kiikutetaan, lyödään lihapiirakka kouraan ja vahdataan vieressä silmä kovana, mikä on reaktio.

Eikä mikään muu kuin ihastunut huokailu kelpaa.

Turistinkin olisi syytä ennen kaupungin rajojen sisäpuolelle astumistaan opetella ulkoa edes piirakkatieteen lyhyt oppimäärä, ettei ainakaan tulisi lipsauttaneeksi sitä kaikkein pahinta:

- Ai onkse niinku semmone lörtsy?

Vähemmästäkin on kaupungin kaduilla saanut turpaansa.

Kovimmat uskottavuuspisteet myyjiltä ja muiltakin saa, jos osaa tilata eväänsä ilman yhtään tarkentavaa kysymystä liittyen kinkkulaatuun, maustevalintoihin tahi piirakan alashuuhteluun tarvittavaan nesteeseen. Tästä tunnistaa jo todellisen ammattilaisen. Siitä voi olla myös taloudellista hyötyä: täsmällisen tilauksen ansioista on joku joskus saanut jopa alennusta. Ainakin minä.

Jokaisella on oma piirakkahistoriansa. Minulla se noudattaa porttiteorian lainalaisuuksia: kaikki alkoi viattomasti voipiirakasta ja pillimehusta Peitsoman kioskilla silloin kultaisen 80-luvun alkupuolella, kun kiinteä ruoka pysyi jo hampaissa. Seuraava aste olikin sitten kinkkuatomi ketsupilla ja kurkkusalaatilla, josta vihdoin päädyttiin vetyyn keittokinkulla ja kaikilla mausteilla. 

Enkä malta olla vielä palaamatta pillimehuun, silloin Tripit olivat vielä oikeasti tetroja. Hei, missä ovat markkinamiehet nyt, kun heitä tarvitaan? Näen jo nostalgiannälkäisen kolkytjarisat-sukupolven pyörittelemässä onnesta lasittunein katsein mehutetraa käsissään, sitä pillin mentävää pientä kolosta etsien. Kamoon, eikun tuotantolinjat käyntiin ja kassakoneet kilisemään!

Mutta mitäs sanotte tästä?

Mie en nyt kyl oikein tiijä. Ihan näin paljon ei maailman tarvitsisi muuttua.


Miten on, vety vai atomi, keitto vai savu? Ja mitä mausteita pannaan?