Taikinalahdesta Lastentalonkadulle

Parhaat löydöt tekee usein vahingossa, niin nytkin. Etsin kirjaston hyllystä aivan toista opusta, kun yllättäen törmäsinkin tähän.

Jestas, miten koukuttava kirja!

Laila Lehikoisen teos avaa lappeenrantalaisten kadunnimien historiaa, luonnollisesti samalla käsitellään myös kaupunginosien ja paikkojen nimihistoriaa hieman laajemminkin. Kirjassa listataan myös paitsi asemakaavasta poistettuja nimiä, myös niitä jotka eivät koskaan päässeet katukuvaan asti vaan jäivät suunnittelijan työpöydälle.

Monen kadunnimen kohtalona on ollut muutokseen alistuminen, usein hyvin radikaaliin sellaiseen. Vai kuulostaako vaikkapa Taipalsaarentie hieman valjulta verrattuna Esplanadiin? Eipä. Enkä tiennyt sitäkään, että jos muuan aloite olisi mennyt aikanaan läpi, asuisinkin nyt Lastentalonkadulla Peltolassa.

Sitä tallaa kaupungin katuja päivittäin, katselee tienviittoja sen kummemmin miettimättä, mikä tarina minkäkin nimen takana oikein piilottelee. Itse olen aina ihmetellyt Rietinkadun ja -kujan nimiä, mikä hemmetin Rieti? No tietysti Kourulanmäen Kiviharjun talon isäntä Fredrik Reijola eli Rieti, olisihan se pitänyt arvata.

Hyväntuulentiellä vasta hauska historia onkin. Kujan tienoo tunnettiin juoppojen oleskelupaikkana ja sen kansanomainen nimi olikin Juoppojenkuja. Vuonna 1949 katunimikomitea ehdotti nimeksi Kylpylänkujaa, jonka alueen asukkaat kuitenkin torppasivat ja ehdottivat tilalle Hyväntuulentietä, joka myös hyväksyttiin. Näin sai iloinen känni oman nimikkokatunsa Lappeenrantaan!

Ja tiesittekö, että Kaupunginlahden aikaisempi nimi oli Taikinalahti? Varmaa tietoa nimen historiasta ei ole, mutta yksi mahdollinen selitys on lahden pyöreä, taikinatiinumainen muoto. Mahtavaa! Ja miten ihanan hyväntuulinen nimi onkaan Taikinalahti verrattuna tylsään Kaupunginlahteen!

Oksasenkatu taas oli aiemmin Ahlqvistinkatu suomen kielen professorin Carl August Ahlqvistin mukaan. Kun  kadulle haluttiin karjalaiseen suuhun sopivampi nimi, napattiin käyttöön Ahlqvistin runoilijanimi Oksanen. Kätevää! Nykykaupunkilainen voi myös lohduttautua sillä, ettei Standertskjöldinkadun nimeä ei ole osattu lausua ennenkään. Kadulle onkin aikanaan annettu kansanomaisempi nimi Miljoonatie, viitaten 1920- ja 30-luvuilla tehtyihin kalliisiin kunnossapitotöihin. Miksei tätä mainita kaupunkioppaissa?

Suosittelen lämpimästi tutustumista tähän opukseen, jälleen yksi hyvä syy lisää käydä kirjastossa!