Ääni kateissa

Olen viime päivinä joutunut etsiskelemään ääniäni. Toinen on kadonnut pitkittyneen räkätaudin matkaan, toinen taas harhailee epätoivoisesti vaalimainosviidakossa osaamatta kiinnittyä yhtään mihinkään.

En siis vieläkään tiedä, ketä äänestän kunnallisvaaleissa.

Eikä tässä enää loputtomasti ole aikaa. Huomenna ehtisi vielä ennakkoäänestää, mikä on aina turvallinen valinta, jos varsinaisena vaalipäivänä käykin niin, että makaa kotona maailmanlopun kankkusessa eikä voi kuvitellakaan kohtaavansa vieraita ihmisiä ilman paniikkikohtausta. Ei sillä, että minulle olisi ikinä käynyt niin.. kröhöm.

Sanomattakin lienee selvää, että äänestämättä jättäminen ei ole mikään vaihtoehto. Sen verran olen velkaa menneille sukupolville, jotka tämän hienon oikeuden ovat minullekin naisena taistelleet. Olen nimittäin äänestänyt joka ikisissä vaaleissa näiden viidentoista vuoden mittaisen äänioikeutetun urani aikana. Jopa aikanaan Outokummun kunnallisvaaleissa, joissa minulla ei todellakaan ollut pienintäkään hajua, kuka mahtaisi olla pätevin hoitamaan kuihtuvan kaivoskaupungin asioita.

Mutta takaisin Lappeenrantaan. Kunnallisvaaleissa yhtenä ongelmana on se, että ehdokkaiden joukossa on yleensä paljon tuttuja, niin nytkin. Äänestäjänä joutuukin painimaan sen asian kanssa, onko nyt antamassa ääntä kivalle kaverille eikä suinkaan pätevälle päätöksentekijälle?

Ja sitten on vielä tämä puolueasia. Kun nyt vaan on ne tietyt puolueet, joita en ikimaailmassa voisi äänestää ja sitten ne, joita ehkä joo, mutta hyvin pitkin hampain. Ja voi sitä henkistä painia, kun muuten omanoloinen ehdokas edustaakin väärää puoluetta. Näinkin voi käydä.

Eikä sovi unohtaa sukupuolikysymystä. Minullekin on toitotettu moneen kertaan, että naisten pitää aina äänestää naista jos siihen on vain suinkin mahdollisuus. Monesti olen äänestänytkin. Mutta eikö kuitenkin pitäisi äänestää häntä, joka on omasta mielestä pätevin, välittämättä siitä, mitä ehdokkaan jalkojen välistä löytyy? Eikö se ole todellista tasa-arvoa?

Huoh. Vaikeaa on. Ja pitääkin olla. Tässä on kuitenkin kysymys yhteisistä asioista, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen. Kun joku puuskahtaa, ettei ole tippaakaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta, tekee mieli kysyä, eikö tätä ihmistä kiinnosta yhtään käykö hänen lapsensa koulua homeisessa rakennuksessa tai mihin hänenkin palkkapussistaan napatut verorahat käytetään?

Suhmuroivaan päätöksentekoon kyllästyneillä on nyt sitä paitsi tuhannen taalan paikka oikeasti vaikuttaa ja laittaa valtuuston lössi vaihtoon. Siinä hommassa jokaisella äänellä on väliä.

Uurnilla tavataan!