Piha tossa

Galleria Pihattoon ei ole keskustasta sen pitempi matka kuin Linnoitukseenkaan, mutta silti sinne tulee vähän huonosti lähdettyä. Se on tylsää, koska siellä on lähes poikkeuksetta mielenkiintoista näyttelytarjontaa.

Toukokuun lopulla sain kammettua itseni Pappilanpellolle Tuulia Iso-Tryykärin tähden. 

Ihastuin hänen kädenjälkeensä taannoin Etelä-Karjalan taidemuseon Kaakkoissuomalaisten nuorten taiteilijoiden näyttelyssä ja janosin nähdä lisää. 

Minulle hyvä taide tarkoittaa sitä, että se tulee iholle, ravistaa ja koskettaa. Tuntuu jossain. 

Hyvin usein se tarkoittaa myös jotain tuttua, jotain mihin samaistua. 

Sitä, että voi sanoa: tuon tunteen minäkin tunnen.

 

Sellainen tunne tulee Tuulian tauluista.

Pihatossa on jo näyttely vaihtunut, mutta hänen töitään on esillä myös Vihreän Makasiinin kesänäyttelyssä Kokous 12. Menkää, menkää. Mie menen ainakin.

Teoskuvat täältä.