Not in my Rakuunamäki

Ajattelin aamulla, että onko postipoika tipauttanut kynnykselle sanomalehden sijasta Libresse Invisiblen, niin ohkainen oli tämän päivän aviisi. No, kapoisesta uumastaan huolimatta Etelä-Saimaa sisälsi ihan mielenkiintoista luettavaa, jolla jälleen kerran oli aamukahvit vahakankaalle pärskäyttävä vaikutus.

Noh, nyt sitten riehutaan Rakuunamäellä.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen on asia, josta suunnilleen jokaisella kansalaisella on jokin mielipide. Yleensä sellainen, että joo-o, huono juttu on ja jotain kyllä tarttis tehrä. Ja sitten kun tehdään, niin jo ollaan kirkumassa että viekää nyt herranjumala se tönönne Sammonlahteen tai ihan mihin vaan muualle minne se kuuluukin, eikä missään tapauksessa tänne minun arvoasuntoni kupeeseen. Tai siis eihän minulla sillä tavalla mitään sitä vastaan ole, ehhehheh, mutta joku roti nyt jumalauta, kaikenlaista lieveilmiötä tulee ja jos jonkinlaista raggaria täällä kohta pyörii jajajaja...

Elämme siis edelleen maailmassa, jossa hyväosaisten jälkikasvulla ei ole ongelmia ja ne onnettomat rassukat kenellä on, lakaistaan jonnekin näkymättömiin ettei normaalien ihmisten tarvitse missään tapauksessa heitä katsella. Ilmiölle on ihan oma nimensäkin, nimbyily joka tulee sanoista not in my backyard.

Alueen asukkaiden mielestä Rakuunamäki sopisi mielummin "puutarhamaiseksi, kulttuurin kohtaamispaikaksi."

Okei. Kuulkaas nyt arvon rakuunamäkeläiset.

Jos teidän kulttuurinne on tällaista, niin kuinkahan monen kulttuurintuottajan luulette päästävän oman kulttuurinsa leikkimään sen kanssa samalle hiekkalaatikolle?

Ettei vaan altistuisi niille huonoille vaikutteille.